Tekstit

Oletusarvoisesti arvokas

-
Mitä pohdit? En vieläkään jaksa uskoa erityisyyteen. Erilaisuuteen, kyllä, mutta erityisyys on käsitteenä liian naiivi ollakseen uskottava.  Kyynistä?   No okei, ehkä vähän.  Kaikki unelmoivat siitä todennäköisesti jossain kohtaa elämässä tai vaihtoehtoisesti koko elämän ajan. Olkoon se sitten jonkun antama konsepti tai omien aivoitusten summa, ajatus erityisyydestä kukkii ja jää sen jälkeen asumaan jonnekin takaraivon seutuville. Siellä se muistuttaa olemassaolostaan. Katsos edes tunne siitä, että oma itse on erityinen, ei ole erityistä. Konsepti erityisyydestä vie ihmiseltä mahdollisuuden kehittää omaa itseä. Siihen jää jumiin. Joko kaikki muut ovat erityisiä ja itse täydellinen luuseri, tai sitten itse on niin erityinen, että sokeutuu myrkyllisille malleille ja vaaralliselle perfektionismille. Erityisyyttä halutaan todistaa. “Miksi pitäisi yrittää, kun en tule koskaan olemaan parempi, kuin tuo yksi. Hän on erityinen, ei minusta ole vastusta” tai “jos tämä ei yllä stan
Lähetä kommentti
Lue lisää

Äiti

-
Puoliksi multaan hautautunut rannekello on pysähtynyt numeroihin 4 ja 13. Sen metallista ranneketta ei ole tunnistaa paksun ruostekerroksen alta, mutta ei tarvitse ymmärtää muodista paljoakaan nähdäkseen kellon olleen joskus kuolettavan kallis. Se oli yksi niistä kelloista kultaisissa kulmapuodeissa, joihin astuessa alkaa häpeämään kuluneita Vansseja ja alennuksesta ostettua farkkutakkia. Siellä asioivat pukeutuivat Pradaan ja hengittivät korkeampaa asemaa ympärilleen. Mahtoi olla mukavaa elää kuolevaisena jumalana länsimaisessa kuluttajayhteiskunnassa. Kapitalismia ei kuitenkaan enää ole, eikä oikeastaan mitään muutakaan. Vain kourallinen elämää ja tyhjänä kaikuvat kaupungit, homma sujui aikoinaan aika väkivallattomasti. Tiistai 8. kesäkuuta 2020, kello 12.00. Istuessani kahvilassa Marcon ja Lindan kanssa, ymmärsin, että loppu ja alku olivat yksi ja sama asia. Muistan nauraneeni, kunnes ensimmäinen ääniaalto räjäytti katukiveyksellä istuneen linnun pään veriseksi sohjoksi. Yritin so
Lähetä kommentti
Lue lisää

Yö

-
Se on pureskellut kynnet ja kuivina levyinä irtoava iho. Nuori vaaleanpunainen kudos hengittää vavisten kylmää syysilmaa, tuuli juoksee pitkinä terinä pitkin raastettuja linjoja. Se on heidän pelkonsa, heidän suurin unelmansa.  He kuiskivat sitä rukouksissaan iltaisin, mutta huutavat tuskansekaista armahdusta sen kaivautuessa syvemmälle pehmeään lihaan. Äitini antoi sen lahjaksi, kantoi sitä huolella puolestani kunnes avasin silmäni maailman valoon. Maailma oli julma, mutta niin oli Hänkin, yksikään sijoiltaan irrotettu nikama ei ollut tarpeeksi. Annoin sen sykkiä sormenpäissä ja maalata näkökenttäni punaiseksi, sillä se, joka pyytää Häneltä palvelusta ei voisi enää olla eläin eikä ihminen. Se poltti keuhkoni seulaksi ja kaiversi nimensä kieleni alle, mutta niellessäni verta olin jo antanut anteeksi. Juostessa ei ehtinyt ajatella kipua, vain lapsen sydäntä, joka lepatti kuin haavoitettu varpunen. Tulen räjähtäessä musta taivas tummuu entisestään, se tappaa tähdet ja sulkee minu
Lähetä kommentti
Lue lisää

Hymy

-
Aamuhämärä viipyilee vielä keittiön nurkissa, kun häiritsen sen lepoa kaivellessani hedelmäkoria. Omenan punainen kuori ja appelsiinin tuoksu nostattaa jonkin hymyn kaltaisen kareilemaan suupieliini, mutta sitä söin eilen ja toista taidan huomenna. Lasken ne vierekkäin takaisin koriin. Omena on melkein appelsiinin kokoinen ja lähes täydellisen muotoinen, sellainen joka tulee ensimmäisenä mieleen, jos joku mainitsee sanan omena.  Mielessäni välähtää kuva hampaista uppoamassa sen vaaleaan lihaan. Kuinka pitkälle leuat voivat venyä, ennen kuin ne loksahtavat sijoiltaan? Painan vedenkeittimen päälle ja leikin, etten huomaa lavuaarin reunalla istuvaa likaista kuppia. Kämmenelleni istuu pehmeäihoinen persikka. Peukaloni silittää sen kuorta kevyin kaarin ja kuvittelen sen eläväksi. Se tietää nimeni ja tuntee ääneni, se kuuntelee jokaisen sanani. Jos odottaisin tarpeeksi pitkään, siitä tulisi hän. Persikka on sileä ja täysin virheetön pientä ylikypsää aluetta lukuun ottamatta. Jokin nykä
Lähetä kommentti
Lue lisää

Sairaanhoitaja

-
Mikro päästää kirkkaan piipahduksen tasan kello 20:28. Ilmaan kutoutuu voin ja popcornin suolainen tuoksu, joka tuntuu tarttuvan heleän keltaiseksi kerrokseksi pienen keittiön kattoon. Lökäpöksyinen poika kipittää puolivarpaisillaan tarkistamaan tilannetta, kuin kutsun saaneena. Mustat hiukset silmillä hän navigoi pienelle lasiselle ovelle ja kun sen nykäisee auki, pyhä kultainen tuoksu leviää hyökyaaltona pojan lävitse. Kulho ja bulgogi-mauste. Virne leviää pojan kasvoille. Olohuoneen sohva on lähes täynnä. Pojan sipsuttaessa takaisin lämpimän popcornin kanssa, sohvan käsinojalla kyykkivä (tällä kertaa) sinihiuksinen tyttö päästää ilmoille äänen, jota voisi kuvailla puhtaaksi onneksi. “Alek! Ravinnon ja rakkauden jumala, me palvomme sinua.” Kääntyy pää ja sitten toinen. Valkea, kaksi ruskeaa + kultainen, juuri siinä järjestyksessä. Huutoa, kiitoksia, ehkä rakkautta. Muutaman sekunnin juostessa ohi Alek huomaa vertaavansa ystäviänsä kissoihin, kaikkea saa jos osaa tarjota oikeaa r
Lähetä kommentti
Lue lisää

20

-
Jazz leijuu samettisena asunnossa sen illan hämärtämissä nurkissa.  Saksofoni, 20 sekuntia. “Rakas, älä avaa ovea” Nainen kääntyy kirjansa äärestä katsomaan puolisoaan, kulmat kysyvästi yhteen painautuneina. Mies katselee korkeasta ikkunasta sateen kastelemalle mustalle kadulle, jäntevät nyrkit puristavat kevyttä verhokangasta, kuin pitääkseen pitkää vartta pystyasennossa. “Mistä sinä puhut?” Vastapäätä istuva nojatuoli, miehen nojatuoli, on tyhjä ja kylmä. Nainen ajattelee ohimennen sen lopullisuutta. 13 sekuntia. Kontrabasso ja kolme hidasta koputusta. Naisen katse nauliutuu oveen, kirja lasketaan siististi sohvapöydälle. Mies on nopeampi, tärisevä käsi tarttuu kylmään kahvaan. Hikipisara valuu ja putoaa, kastelee mokkaisen kengän huolitellun pinnan. 8 sekuntia. Klarinetti. Reaktio tulee myöhässä. Puuovi iskeytyy päin seinää, ensimmäinen isku hajottaa miehen leuan, kahdeksan luusirpaletta, murtunut nenä.  Nestemäinen metalli leviää tahmeaksi kerrokseksi kokolattiamatolle, k
Lähetä kommentti
Lue lisää

Autuus (tajunnanvirtaa)

-
Käännä sivua, odota. Osaat aakkoset, mene yksi kerrallaan. A, B, C… K, koverra itsesi kauniiksi. Kaivaen, kuopien, kavahtaen. Aloita kyljistä, siitä on helppo lähteä, sanoo käyttäjäystävällinen kirja. Kyljet voi kaivertaa, muista varata kattila ja haarukka, ja hyvälaatuinen keittiöpyyhe. L, läikytä itsesi laidoille. Liikehdi, lietso, mutta älä luovuta. Luovuta vain liiasta, ylimääräinen on ylimääräistä. Vaakakupissa ylimääräinen on liikaa. Pohjaton kaivo ilman vettä, nälkäisen suden varastettu haaska. Niin kirja neuvoo. Käännä sivua, huuda. Tiedosta sykkivä olemus, se minkä raastat, ei se mitä olisit ollut huomenna. Höylä ja taltta, luu ottaa vastaan, jää säröiksi jumiin metalliin. Olen lattialle levinnyt palapeli. Se tuhatpalainen, jonka pudotin lapsena. Se on vain lihaa, kuorimallahan siitäkin päästään. Siinä se nyt on haisevina kasoina. Räsymatto ei ole enää sininen, mutta palelen kovin ja kääriydyn siihen. Nimeni, Paljas. Kirjan nimi, Autuus.
Lähetä kommentti
Lue lisää

Tyhjä (tajunnanvirtaa)

-
Se kalvaa, se kaivaa, se kuopii sisimpäni tyhjäksi. Vain tyhjää, ontot suonet ja säröilevä sydän. Silmien takana soi musiikkia, tahti on laskettavissa, helposti tanssittavissa. Aineettomat värit kimpoilevat kylkiluiteni välissä, sitovat sinne solmujaan, kutovat seinävaatteiksi hylättyyn ruumiseen. Onko peilissä enää mitään? Ei enää ketään, vai onko tuo minä? Napautan peiliä. Kumpi on peilikuva? Kylmenevät raajat ja raameihinsa kuihtuva sydän. Jos kurotan, mihin tarttuisin? Taivas roikkuu matalalla, jos kiipeän jalkakäytävän kiviselle reunalle, ylettäisinkö? Sormien kaikki nivelet, ranne, olkapää, tekisin reiän taivaaseen, repisin sen palasiksi. Teurastaisin sen muille syötäväksi, itse tietenkin kieltäytyisin kohteliaasti. Kieltäytyisin jos minulla olisi ääni. Oli vain vanhan radion kahinaa, väritöntä ja rakeilevaa. Huudan, huudan uudestaan. Huudan kunnes jäljellä on vain raadellut äänihuulet ja saumoistaan ratkeava mieli.
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kultaa (tajunnanvirtaa)

-
Kämmenissäni lepäsi kultaa. Kun aamun ensimmäisillä tunneilla heräsin pimeyteen, yritin avata valot, antaa jonkin pyyhkiä pimeys pois ympäriltäni. Ojennus, naksahdus, mutta pimeys pysyi ja upposin sen kaikkein syvimpään. Tiedätkö kun lähdet sukeltamaan ja unohdat pohjaa lähestyessäsi sen, että pinnallekin täytyy nousta, ja kun käännyt nähdäksesi läikehtivän pinnan, sisimmässäsi ymmärrät että happi ei tulisi riittämään. Hukkuisit. Kuolisit. Virta veisi sinut pois. Ei ollut pintaa mihin pyrkiä, ja tiesin, että pohja oli niin kaukana että en voisi koskettaa sitä vielä kun olen elossa. Silti kävelin siellä. Mustalla niityllä, poltetun taivaan alla. Tuulen tuoksu oli unohdettu ja maa vettyi raskaiden jalkojeni alla. Ensin nilkat, sitten polvet. Kuolleiden tähtien kuiskaama tuutulaulu sinkoili sisälläni ja kutsui minua luokseen. Kun olimme lapsia, koristelimme pääsiäisenä virpoja. Pöydällä lepäsi valikoima värikkäitä silkkipapereita. Sinistä, keltaista, heleää vihreää. Sakset oliv
Lähetä kommentti
Lue lisää

Harmaa on punainen

-
Sade huuhtelee katua, väri on harmaa                                                      Musta sateenvarjo, keinonahka kengät. Mies kävelee. Iltapäivä, pikku-Anni on haettu päivähoidosta.                                                      Autoja ajaa ohi, autot ovat harmaita. “Isi, miksi sataa?”                                                                                                            “Olisi pitänyt ottaa auto” Pikku-Anni istuu etupenkillä ensimmäistä kertaa. Pikku-Anni on iso tyttö.                                                      Suojatie on valkea. Hän on iso poika. “Isi, kuka soittaa?”                                                      Sateenvarjo suojaa päätä. Lasi menee rikki.                                                      Mikään ei suojaa päätä. Auto pysähtyy, väri on punainen                                                      Punainen. Harmaa on punainen. Sirpaleet ovat punaisia.                                    
Lähetä kommentti
Lue lisää